sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Huolta ja murhetta

Mistä sitä sitten aloittaisi... Ehdittiin kävellä aamulenkkiä ehkä noin viitisen minuuttia ja Rambo alkoi yhtäkkiä kiljumaan (siis ihan kuin tassun päälle olisi astuttu tms) ja roikotti toista takajalkaansa ihan velttona. Äiti kaappasi koiran syliin ja mentiin kotiin katsomaan mikä tilanne. Jaloissa ei tuntunut mitään ongelmallista. Piti kuitenkin selkää kaarella ja käveli selvästi jäykemmin. Selkähän sillä ilmeisesti on mennyt. Päivällä käytiin toinen pieni pissatus ja käveli edelleen jäykästi ja jännitti selvästi selkäänsä, kuitenkin liikkui yhtä paljon kuin aina ennenkin.

Tuossa joskus 15 yli seitsemän aikoihin oli tosi kipeän oloinen ja annettiin hänelle edellisestä lääkärireissusta jäänyttä Norocarp-kipulääkettä. Ulos ei ollut ihan heti tulossa mutta pienellä houkuttelulla tuli ulos ja käveli siellä taas ihan reippaasti. Söi hieman nappulaa (tosin vain kädestä suostui ottamaan) ja maisteli kananugettia, hieman vaisu on.

Selkä on hyvin jäykkä, luulisimme että se on venähtänyt :( Jos ei ala mennä paremmaksi (luultavasti kuitenkin huomenna vielä kipeämpi jos on venähtänyt) niin viedään toki lääkäriin.

Miten nuo eläimet osaavatkin aiheuttaa välillä niin paljon murhetta ja huolta :(

No, hieman iloakin, aloin nimittäin askartelemaan ihan ilman kaavoja treeniliiviä! Voi sitä tuskan määrää kun sitä tuossa väsäilin, kaipa se vielä joskus valmistuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti